Hiihtovaellus 5.4.-11.4.2012

Ke 4.4. Pohjoista kohti

Lähdettiin Hervannasta pohjoista kohti noin klo 22.

To 5.4.  matkustusta ja 2 + 7km hiihtoa

Saavuttiin Järvisten mökille Lohinivaan. Pudoteltiin lunta katolta ja tehtiin metsänhoidollisia tarkasteluja: ei Tapani-myrskyssä kaatuneita puita. Nautiskeltiin aamupalapuurot tienvarressa ja munkkikahvit Lohihovissa (lämpimäntuoreita munkkeja, suosittelen!). Jatkettiin ajoa Hettaan, Enontekiölle, jossa otettiin autonsiirtopalvelu Paavontalolta Pallakselle. Hinta 70e tuntui todella kovalta, mutta Kari sai opiskelija-alennuksena kuusi pullaa mukaan.

Hiihdettiin vain 7km yöpaikkaan Pyhäkeron autiotupaan.

 

 

 

 

Pe 6.4. Tappuriin ja Pyhäkeron huiputus
Aurinko paistoi makeasti koko päivän. Hiihdettiin Sioskurun läpi Tappuriin yöksi. Kuruun oli ladunpitäjä merkinnyt
lumivyöryvaaran, joka oli meidän mielestämme liioiteltu, vaikka reitillä olikin komeita lumilippoja.Matkan varrella käytiin huiputtamassa Pyhäkero ilman suurempia kantamuksia ja sen päälle nautittiin lounas ladun varressa. Tällä seudulla oli hyvin paljon hiihtäjiä: näimme ryhmämme lisäksi jopa 26 päiväretkeilijää samaan aikaan.

 
La 7.4. Tappuri – Rihmakuru n. 30km
 
11 aikaan lähdettiin hiihtäen kohti Hannukurun autiotupaa. Tuulta oli sormiarviolla 15m/s, mutta aika pian tuuli kääntyi sivumyötäiseksi. 10 kilsan matka taittuikin yllättävän nopeesti hyvässä myötätuulessa ja lievähkössä alamäessä. Syötiin lounas Hannukurun tuvassa, Kari päätti aloittaa tässä vaiheessa reissua raivolaihiksen B-rapun kautta, mutta onneksi rykäisy jäi kertaluontaiseksi.Tuvassa kuultin vinkki n. 20km päässä sijaitsevasta autiokodasta Rihmakuru. Kota kuulosti sen verran kutsuvalta, että päätettiin suunnata sinne. Alkumatkalla alkoi sataa lunta ja tuuli oli tyyntynyt. koska olimme laskeutuneet tunturista. Uusi lumi sai suksen luistamaan hyvin ja matkavauhti pysyi ripeänä. Loppumetrit Rihmakurulle oli jyrkähköä ylämäkeä, joka kruunasi n. 30km hiihtopäivän. Yöseuraksi saimme “sen helvetin punatakkisen”, jolla oli mukanaan 9 opetuslasta (partiolaista). Mahduimme kuitenkin hyvin kaikki nukkumaan n. 8 hengen kodan lattialle.
 
Su 8.4. Lähitunturien, kuten Taivaskeron huiputus
 
Aamu paljasti jälleen kirkkaan ja aurinkoisen päivän. Edellisen päivän hiihtorupeaman jälkeen olimme selkeästi
matkallisesta ja ajallisesti aikataulusta edellä, joten otimme päiväreput mukaan ja lähdimme huiputtamaan tuntureita. Lähirinteessä suoritimme kesävaellusreitin opasviittoja hyväksi käyttäen pujottelukisan. Odotetusti Kari voitti koko roskan, Antti oli toiseksi viimeinen ja Tero jäi hännän huipuksi. Tällä voitolla Kari kuittasi itselleen ansaitut pullakahvit. Sitten lähdimme huiputtamaan läheistä korkeaa tunturia. Laelle päästyämme huomasimme että Pallastunturien korkein huippu Taivaskero on vain parin kilsan päässä. Lähdimme sivakoimaan kohti huippua.Taivaskeron huiputus oli muutaman hikipisaran takana, mutta kaiken vaivan arvoista. Huipulta näkyi jo Pallaksen hiihtokeskuksen hissejä. Huipulla nappasimme huiputusjallut. Taivaskerolta laskimme/yritimme laskea tunturisuksilla takaisin Rihmakurulle lounaalle. Illalla nousimme vielä läheisen tunturin länsirinteelle ottamaan auringonlaskusta kuvia, mutta ilta-auringon värit jäivät vaisuiksi.

Ma 9.4. Viimeinen siirtyminen Pallakselle & laskettelua keskuksessa

Heräiltiin 7:30 ja lähdettiin Teron ehdottamaa oikoreittiä pitkin kohti Pallaskeskusta. Ekat n. 2km kuljettiin Itään, kurua pitkin halki erämaametsän kohti Pallakselle vielää itäistä latua. Reitillä oli niin jyrkkä lasku, että sukset piti ottaa pois. Päivä oli taas kirkas ja aurinkoinen muutama aste pakkasta. Pallakselle vievän ladun lopussa oli n. 1km mittainen nousu, josta tapaamamme hiihtäjät jo etukäteen varoittelivat. Nousussa otimme sukset kantoon ja kävelimme ladun ylös Pallashotellille. Kunnon eräjormien tapaan keitimme retkikeittimellä pussipastat Pallashotellin parkkipaikalla. Vuokrasimme (Kari & Tero) sukset (24e/setti) ja ostimme päivälipun (31e) rinteeseen. Rinteet olivat auki 10-17 ja pääsimme rinteeseen n. klo 13. Rinteet oli huippukunnossa ja sää upea. Laskimme 17 saakka.

Rallikuningas Antin mielestä emme olleet urheilleet tarpeeksi viime päivinä, koska hän päätti pamauttaa auton lumipenkkaan saapuessamme Pallakselta läheiselle autiokodalle. Lapin tapaan lähellä ei asunut ketään, jolta olisi voinut pyytää apua ja tiellä ei tietenkään liikkunut meidän lisäksi ketään muuta. Muutamien kirosanojen, yhden kelohongan ja 3,5 tunnin päästä auto saatiin ylös. Sitten menimme tekeen autiokodalle ansaitut illalliset ja painuimme unille.

Ti 10.4. Kylpemään hotelli Ylläs-Saagaan


Tiistaiksi olimme varanneet hotellihuoneen itsellemme kylpylähotelli Ylläs-Saagasta. Kävimme kylpemässä muutaman tunnin ajan, söimme hyvin ja kävimme parilla tuopillisella sekä Pikkuberliinissä että Baari Kaapissa. Tämä olikin riittävä määrä alkoholia väsyneille hiihtäjille, ja painuimmekin nukkumaan jo puolenyön aikaan.

Ke 11.4. Paluu Herwoodiin

Olimme suunnitelleet menevämme keskiviikkona laskemaan Ylläksen rinteisiin, mutta tuuli oli voimistunut yön aikana. Ylläksen suurin osa hisseistä oli suljettu kovan tuulen vuoksi ja huipulla tuuli noin 20m/s. Kävimme toteamassa Levin tilanteen olevan likimain yhtä huono, jonka takia suuntasimme auton nokan kohti etelää ja saavuimmekin takaisin Hervantaan noin kello 23.

Antti Järvinen (kuvat, ke-pe ja ti-ke), Kari Mustalahti (la-ma)

Lisää kuvia osoitteessa: http://aakkonen.org/hiihtamassa-hetta-pallas

Bookmark the permalink.

Comments are closed.